[ruoka]Lajien synnystä

17.12.2006 - 12:25

Nyt loppuviikolla meillä on ollut ruokana nakkikeittoa. Kuten aiemminkin mainittu, tarvitaan riittävä kokemus ja näkemys, että voisi onnistua perinteisissä ruokalajeissa. Ymmärrys kehittyy pienten oivallusten kautta ja kärsivällisyys auttaa. Tiedossa ollut fakta keiton maustumisesta ajan mittaan paremmaksi, kuin mitä se heti heti tuoreeltaan on, osoittautui kouriintuntuvasti todeksi tämänkin nakkikeiton kanssa. Hieman muokattu resepti tuplana, eli 8 hengen annos helppoa arkiruokaa, sai aikaan valtavan kulinaristisen elämyksen. Tänään, keiton viimeisenä päivänä, soppa oli saavuttanut huippunsa.

Koska en myy ruokaani, saan lämmittää ja jäähdyttää sitä niin usein kuin haluan ja itse koen turvalliseksi. Tämä keiton parantelu ei siis sovi kaupallisiin ruokaloihin eikä suurtalouskeittiöihin.

Kun keitto on valmista (=kypsää, ensimmäistä kertaa) porkkanat, perunat ja muut ainekset ovat särmikkäitä ja erottuvat selvästi kirkkaassa liemessä. Mutta kun keittoa lämmittää seuraavana päivänä (koko kattilallista, mikroa ei edelleenkään ole), alkaa pyöristyminen näkyä ja liemi sameutua. Ja kun kliimaksi saavutetaan muutaman päivän päästä, ovat perunakuutioit jo täysin kulmansa menettäneet, koko keiton yleisväritys sekoittunut ja lanttua ei erota perunasta silmällä. Ja maku: taivaallinen sekoitus ainesten omia makuja saumattomasti toisiinsa liittyneinä, liemen oikea, pyöreä suolaisuus ja muikea pehmeys. Todella herkullista!

Kuten viini ja juustokin, myös valmis keittoruoka perfektoituu kypsyttämällä. Eli keitto ei sittenkään ole niin nopea valmistaa, kuin mitä luulisi...

1 kommentti Kommentoi

Lihakeitto

12.12.2006 - 11:20

Jos on iso kattila, hyvä kimpale lihaa ja riittävästi eri kasviksia ja joitain mausteita, saadaan kunnon lihakeitto. Soppa on tietysti parempaa seuraavana päivänä lämmitettynä, joten siksikin on tärkeää tehdä riittävän suuri annos.

Tähän keittoon tuli:
-n. 5 perunaa
-3-4 porkkanaa
-1 lanttu
-pätkä varsiselleriä
-1 pieni punasipuli
-purjoa
-pala naudan etuselkää
-laakerinlehtiä, maustepippuria, suolaa, lihaliemikuutio

Liha laitettiin kylmään veteen, joka sitten kiehautettiin. Lisättiin porkkanat ja lanttu kuutioina. Keitettiin 10 min. Otettiin liha paloitteluun ja lisättiin perunat, loput kasvikset ja mausteet. Liha sopivin suupaloina takaisin ja keitettiin kunnes perunat olivat kypsiä. Tuore persilja olisi ollut hyvä päälle, mutta sitä ei kaupassa ollut.

2 kommenttia Kommentoi

17.11.2006 - 20:41

Syntymäpäiväni kunniaksi kutsuin kurssikaverit kakkukahveille. Tarjolla oli kiitotiekakkua, jet-mokkapaloja ja korvapuusteja. Korvapuustit tehtiin täysmaitoon ja väliin tuli Oivariinia, kanelia ja sokeria. Taikina (vaimon tekemä) onnistui erittäin hyvin, sillä pullat olivat pehmeitä ja hyviä. Mokkapalat tehtiin ohjeella, joka alkoi "vaahdota sokeri ja rasva..." eikä "vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi...", ettei koostumus olisi liian samanlainen kuin kakun pohjan. Pinnalle tuli tomusokeria matkustajakonesapluunan läpi.

Kakun pohja oli Ohrakas-muna-kaakao-sokerityyppinen ja maidolla kostutettu. Kolmen kerroksen väleihin tuli reilusti vadelma-kermarahkaa ja päällä samaa ilman vadelmia. Kaakaojauheesta saatiin kiitotie 27:n alkupää ja pätkä rullaustietä, tomusokerista kynnys- ja keskilinjamerkinnät ja karkeista valot.

Kakku oli todella hyvää ja runsaat kehunsa ansainnut. Kermavaahto-rahkaseos on hyvän makuista ja sopivan raikasta, lisää mukavasti mehevyyttä ja korkeutta ja peittää pinnalla hyvin. Vadelma sopii erittäin hyvin kaakaolla terästetyn pohjan kanssa. Kaakaosta ja tomusokerista saa hyvin tehtyä kuvioita, kunhan sapluuna on riittävän jäykkä pysymään muodossaan ja sen saa tarpeeksi lähelle koristeltavaa pintaa. Kunnossapidon huolena oli merkintöjen pysyvyys, sokeri liukeni kiitotien pintaan jo ennen kuin toinen kierros vieraita tuli. Kaakao vain tummui entistä aidomman näköiseksi.

Runway 27, cleared for takeoff!

4 kommenttia Kommentoi

Kevyttä keittoa

09.11.2006 - 12:14

Keitto on helppo, nopea, edullinen, terveellinen ja kevyt ruoka. Tämäkin purjo-porkkanakeitto syntyi hetkessä, kun en halunnutkaan tehdä (taas) kasvismakaronilaatikkoa. Porkkanat ja purjorenkaat kiehumaan ja sauvasekoittimella muusiksi. Vähän mausteita ja nokare sulatejuustoa sekaan ja soppa oli valmis. Nätin näköinen lautaselinen ja maistuikin hyvältä, eikä aikaa mennyt puolta tuntiakaan.

Tällainen ruoka toimisi varmaan alkukeittona, mutta arjen lounasvaihtoehdoksi tästä ei kuitenkaan ole. Ainakaan enempään tottuneelle ei värikäs kevytliemi ihan pitkän päivän lounaaksi riitä, ei edes ruisleivän kanssa. Toisin kuin eilen illalla tehty salami-sipulipizza paljolla mozzarellalla ja valkosipulilla... Ei ollut nälkä vielä seuraavan päivän lounasaikaan. Keveydessä ei taida pärjätä keitolle, maussa kyllä.

0 kommenttia Kommentoi

Matkalla kohti täydellistä lanttulaatikkoa

29.10.2006 - 16:41

Uusin ruokalaji perinteisten suomalaisten herkkujen listallani on lanttulaatikko. Ja koska lanttuja ei Citymarketista saa kuin 2kg:n pusseissa, laatikkoa on nyt reilusti. Hyvää siitä tuli, varsinkin kun sai rinnalleen hiukan kinkkua, perunoita ja rosollimaista punajuuri-omenasalaattia. Joulufiiliksissä mietin lanttulaatikon makua. Se oli ihan ok, mikään ei mennyt pieleen, kaikki ainekset tulivat mukaan ja ohjeen mukaan kypsennettynä se oli ihan sen näköistä kuin pitikin.

Mutta täydellistä se ei ollut. Itse asiassa hiukan mautonta ja kuin jotain olisi sittenkin puuttunut. Tiedän, mitä mukana olisi pitänyt vielä olla, mutta siitä huolimatta en voi vielä seuraavallakaan kerralla saada täydellistä lanttulaatikkoa. Enkä maustekakkua. Enkä voi kohtuuden nimissä edes kuvitella niin. Että onnistuisin täysin ensimmäisillä kerroilla. En välttämättä tarvitse päämäärän saavuttamiseen lastenlapsia ja kukallista vahakankaista essua, mutta tarvittava kokemus, tuntuma, näkemys ja ehkä pari salaista niksiäkin lienee piilotettuna tuleviin vuosiin, lanttulaatikoihin ja maustekakkuihin, enkä niitä voi uskoakseni etukäteen lunastaa.

Ruoan voi saada onnistumaan, mielestään täydellisestikin, heti kerralla ja uusia reseptejä voi keksiä makunsa mukaan, mutta aikojen saatossa kehittyneet ruoat ja maut, ovat niitä, jotka vaativat kokemuksen ja ymmärryksen karttumista maistuakseen juuri siltä, miltä niiden kuuluukin. Siksi niitä sanotaan perinneruoiksi.

1 kommentti Kommentoi